Pääsiäissunnuntain tunnelmia.

Ilmassa on jotain taikaa. Pääsiäinen on vähän kuin sellainen kevään juhannus.  Jes, edes joskus kaikki kaupat ovat kiinni kuten ennen vanhaan aina sunnuntaisin.... kaupungissa on niin eri tunnelma silloin ja monet ovat karanneet pois. Se varmasti vaikuttaa. Käytiin perjantai-iltana elokuvissa (Jim Jarmuschin uusin) ja elokuvissakaan ei ollut juuri ketään (baareissa juu näytti olevan). Elokuvan jälkeen näin tähdenlennon ja rakastin kaupungin valoja ja arkkitehtuuria. Tiiättekö, kun koko ajan tekee mieli huutaa, että wow, katso tuota ja tuota, vitsi kuinka kauniilta näyttää kun tehtaan piipusta nousee savu tähtitaivasta vasten. Mikä tuo vanha valokyltti on, onko siinä aina palanut valo? Ja sitten sitä viilettää leudossa kevätillassa, jossa on ripaus kesää, hyvän elokuvan ja hienon illan nostattamassa euforiassa. 

Palatakseni kotiin alkaa olohuone näyttää jo katseenkestävältä, vaikka eihän se koskaan aivan valmis ole. Minun ihanne on sellainen minimalistinen, mutta ei tylsä. Rouhea, mutta lämmin ja kodikas olematta romanttinen (nyt niitä viboja voi vielä olla, jotain vastapainoa kiitos) Taulujahan ja kasveja tämä enimmäkseen vaatii. Ja ison hienon maton. Mutta mattoa tämä huone ei tule välttämättä näkemään, kun se tuhoutuisi kuitenkin. Eilen toisen huoneen matolle (talon ainoa matto ovimaton ja kylppärin maton lisäksi) tuli ripulit... että jätetään toistaiseksi kauppoihin hienot isot kelim-matot. Sydämeen vähän otti tosin jättää Kodinykköseen 50 euron tarjouksessa oleva jättimäinen kelim-matto. Mitäpä sillä.... Sitä paitsi toisaalta täällä näyttää nyt valoisammalta ja avarammalta kun mattoja ei ole. Ja aurinko lämmittää lattiaa. Lattiatilaa huone saakin nyt enemmän, kun hain tv-tason tuohon sohvapöydäksi. Se sopii tuohon nyt niin paljon paremmin ja tekee tilasta kepeämmän. Kuvasta rajasin vain pois sen vieressä olevan toisen tv-tason, joka pitäisi todennäköisesti pilkkoa palasiksi...Ikeaa kun on, ja sitä tuskin kukaan huolisi ilmaiseksikaan. Kestämätöntä kyllä heittää huonekaluja kaatopaikalle.

Kirsikanpuun oksissa ei ole tapahtunut vielä muutosta, joten poimin metsästä sinivuokkoja lenkkeilyn jälkeen. Lapsena en poiminut, kun painotettiin, että ne ovat rauhoitettuja. Tosin ne taisivat olla rauhoitettuja lähinnä myyntikäyttöön. Ne ovat kuitenkin poistettu rauhoitettujen kasvien listalta vuonna 2005, joten rohkenin poimia, varsinkin kun metsä oli sakeana niistä. 

Chilit diggailevat auringosta ja herneenversojen kasvattaminen sai uuden yrityksen. Jospa nyt, minäkin haluan herneenversoja! 

Eilen löysin kirpparilta pöllömaljakon kahdella eurolla ja kauniit mutta pienet kengät. Jälkimmäisten ominaisuus kiukuttaa. Ajattelin, että sovittelen niitä rauhassa kotona pienempiin sukkiin, mutta eivät ne taida mahtua. Tulee paha mieli hutiostoksista, mutta kun nuo ovat vain noin puolesta koosta riippuva huti.

Rauhallinen tunnelma inspiroi lukemaan ja tämä kirja innostuttaa nyt. Munro vaikuttaa kirjoittavan kauniisti ja tarttuvasti novelleja, joten onneksi lainasin parikin kirjaa häneltä.

Vaan nyt pitää kiiruhtaa ulos!

/

This is what my Eastern Sunday looks like in the beginning of the day. Living room is getting better. Cherries don´t blossom yet (didn´t expect so), so brought some flowers from the woods. Yesterday bought some second hand things. The shoes are so pretty but too small so I´m pissed that I bought them in the first place. But owl vase is my friend! And Alice Munro... she writes so beautiful short stories that I´m really happy I borrowed two books from her.